Ilmeita Lumpurissa

P.s Oltais niin haluttu laittaa teille jo viidakkokuvia Taman Negarasta, mutta kaikki konstit on kokeiltu, eika vaan saada niita ladattua puhelimesta koneelle... Joten ehka ens kerralla. :D

Kuala Lunnpur 9.-13.11.

Saavuimme Malesiaan tietämättä määränpäästämme juuri mitään. Väsyneenä lentokenttäyön jälkeen päätin antaa tälle maalle mahdollisuuden yllättää minut positiivisesti; ihan mitä tahansa tulevaisuudelta ei sentään tarvitse hyväksyä. 

Tiedättekö, mitä voi saada vastalahjaksi mahdollisuudesta?

Me saimme hauskan taksikuskin lentokentältä guesthouseemme. Sittemmin on selvinnyt, ettei hän ole ainoa malesialainen, jolla on hieman omituinen tapa lisätä erityisiä "aaa" ja "ooh" -äänteitä sanojen väliin. 

Me saimme näkymän China Towniin ja neljä täysin toimivaa nukkumapaikkaa; kolme yläpediltä ja yhden alhaalta. Jos yöllä kuitenkin oli liian kuuma, saattoi mennä parvekkeelle kuuntelemaan rottia kadulla. Yö tai päivä, China Town Kuala Lumpurissa oli täynnä elämää. 

Meillä ei ollut huonekavereiden kanssa muuta yhteistä kuin Kuala Lumpur ja joitakin englanninkielisiä sanoja, mutta niistä sai aikaan yllättävän hyviä juttuja! Yhtäkkiä me saimme ystäviä. Eivät raukat tainneet tietää mihin joutuisivat, kun huolestuivat meidän tekemättömyydestämme. Meiltä ei kannata aamuisin (liukuukohan aamu käsitteenä ihan tarpeeksi tähän tarkoitukseen? Tarkoitan heräämisaikaa) tulla kysymään, mitä tänään aiomme tehdä. Me emme aio mitään, ei, me emme tiedä milloin lähdemme tai mihin.

Tähän asti olemme silti aina päässeet perille.

Me saimme tallelokeron, jonne laittaa kaikki arvotavarat. Lokeron pohjalle eksyi nippu papereita. Papereita! Niin monenlaisia asioita kuin rinkassamme kannammekin, mitään kovin arvokasta siellä ei ole. Ja hyvä niin. 

Annille ja Elisalle tuli kuitenkin pakottava tarve saada lisäarvoa rinkoilleen. Meillä on diili. Saa shoppailla, kunhan kantaa itse rinkkansa, eikä valita pakkauspäivinä.. 

 

Me Annen kanssa päädyimme vähän korkealentoisemman pääoman kartuttamiseen Muzium Negarassa. Venäläinen ei ollut ainoa, ketä sillä reissulla nukutti.

Me saimme myös Grandpan, joka joka yö kiipesi muutamaksi tunniksi omalle huteralle yläpedilleen aiheuttamaan omalta osaltaan nukahtamisvaikeuksia itse kullekin. 

Viimeisenä päivänä hän oli ostanut meille pussillisen omenoita ja kertoi, että olimme tuoneet huoneeseen valon tullessamme.

Under Water

Mitä? Kuvittelitteko että me jäimme lahnoina rannalle makaamaan, kun ystävämme Anne ja Elisa etsivät uusia maailmoja veden alta komeiden ruotsalaisten seurassa? Muka tarvis harjoitusta maskinpoistossa... Pyhpah. 

Rannalle me ei suinkaan jääty, vaan jo heti ensimmäisenä opetuspäivänä meidät kuskattiin keskelle Kiinanmerta. Opettajamme epäili uimataitojamme, joten aivan aluksi päästiin kiertämään paattia ympäri ja kellumaan tähtiasennossa. Tämän jälkeen kiskottiin märkäpuvut päälle, happipullot selkään ja räpylät jalkoihin ja astuttiin jättiaskeleella alas tyhjyyteen. Kyllähän se jännitti ja hätä meinas iskeä, kun pinnallepäästyä meinas vajota samantien takasin pohjaan eikä happea saanu kunnolla. Mutta urheina suoriuduttiin päivän koitoksista eli pohjekrampin poistoharjotuksista aina regulaattorin irrottamiseen asti. 

Toisena päivänä saatiin osallistua jo kahelle sukellukselle ja oltiin so excited. Ensimmäisellä kerralla vaan uiskenneltiin ja ihmeteltiin vedenalaista elämää. Ja ai että nautittiinko? Nojoo, ja vielä vähän enemmänkin. Ei oikeen tiietty, miten oltais saatu englanniks ilmastua tätä mieletöntä maisemaa, joten tyydyttiin vaan nyökyttelemään ja myöntelemään, että reissu alas oli sooo nice. 

Koska sukeltamisesta alko tulla jo liian tuttua ja nautittavaa, halusi Anni aiheuttaa muille pientä jännitystä lopettamalla hengittämisen happitynnyrin avulla viiden metrin syvyydessä. Niinhän siinä sitten kävi, että kiireellä lähettiin kohti yläkertaa. Pinnalla pari pärskähystä, että saatiin suolavedet pois nenästä, suusta ja joka paikasta ja ei muuta kun takasin alas. Sen verran kuitenkin tärinää jäi päälle, että loppusukellukesta jäi vähän nihkeät muistot. 

Viimesenä päivänä katottiin taas aamurutiinina pari tuntia opetusvideota ja sen jälkeen takasin merelle. Päästiin taas pinnan alle kahteen kertaan ja olihan ne elämyksiä. Voiko ihminen nauttia niin paljon kalojen ja korallien tuijottelusta? Me nautittiin ja toivottiin, että nuo sukellukset ois jatkunu pitempään.   

Christmas trees. Ei siis jäädä täälläkään ilman joulupuuta. 

Ammattitaidolla.

En sit tiedä miksi tää kuva sai meidän sukellusopettajan näyttämään veden alla "hankaluuksia" -merkkiä..

Ja Cheffin valvovan katseen alla saatiin luntata loppukokeen vastaukset. 

Mutta hei te siellä kotona. Pitäkää hyvää huolta meidän sukelluskorteista, kun ne saapuu. Päästään sitten ensitöiksemme pulahtamaan kotijärveen tutkimusmatkalle kun täältä palataan. 

T. Anni ja Matilda