Kuala Lunnpur 9.-13.11.

Saavuimme Malesiaan tietämättä määränpäästämme juuri mitään. Väsyneenä lentokenttäyön jälkeen päätin antaa tälle maalle mahdollisuuden yllättää minut positiivisesti; ihan mitä tahansa tulevaisuudelta ei sentään tarvitse hyväksyä. 

Tiedättekö, mitä voi saada vastalahjaksi mahdollisuudesta?

Me saimme hauskan taksikuskin lentokentältä guesthouseemme. Sittemmin on selvinnyt, ettei hän ole ainoa malesialainen, jolla on hieman omituinen tapa lisätä erityisiä "aaa" ja "ooh" -äänteitä sanojen väliin. 

Me saimme näkymän China Towniin ja neljä täysin toimivaa nukkumapaikkaa; kolme yläpediltä ja yhden alhaalta. Jos yöllä kuitenkin oli liian kuuma, saattoi mennä parvekkeelle kuuntelemaan rottia kadulla. Yö tai päivä, China Town Kuala Lumpurissa oli täynnä elämää. 

Meillä ei ollut huonekavereiden kanssa muuta yhteistä kuin Kuala Lumpur ja joitakin englanninkielisiä sanoja, mutta niistä sai aikaan yllättävän hyviä juttuja! Yhtäkkiä me saimme ystäviä. Eivät raukat tainneet tietää mihin joutuisivat, kun huolestuivat meidän tekemättömyydestämme. Meiltä ei kannata aamuisin (liukuukohan aamu käsitteenä ihan tarpeeksi tähän tarkoitukseen? Tarkoitan heräämisaikaa) tulla kysymään, mitä tänään aiomme tehdä. Me emme aio mitään, ei, me emme tiedä milloin lähdemme tai mihin.

Tähän asti olemme silti aina päässeet perille.

Me saimme tallelokeron, jonne laittaa kaikki arvotavarat. Lokeron pohjalle eksyi nippu papereita. Papereita! Niin monenlaisia asioita kuin rinkassamme kannammekin, mitään kovin arvokasta siellä ei ole. Ja hyvä niin. 

Annille ja Elisalle tuli kuitenkin pakottava tarve saada lisäarvoa rinkoilleen. Meillä on diili. Saa shoppailla, kunhan kantaa itse rinkkansa, eikä valita pakkauspäivinä.. 

 

Me Annen kanssa päädyimme vähän korkealentoisemman pääoman kartuttamiseen Muzium Negarassa. Venäläinen ei ollut ainoa, ketä sillä reissulla nukutti.

Me saimme myös Grandpan, joka joka yö kiipesi muutamaksi tunniksi omalle huteralle yläpedilleen aiheuttamaan omalta osaltaan nukahtamisvaikeuksia itse kullekin. 

Viimeisenä päivänä hän oli ostanut meille pussillisen omenoita ja kertoi, että olimme tuoneet huoneeseen valon tullessamme.