Yksinäinen sushi

"Nobody says anything. All you can hear is the tick and the tock of the clock on the wall.. I've never noticed how loud it is before." ~Ciara Geraghty: Lifesaving for Beginners

Ei tilanne täällä ihan noin paha ole. Kyllä ihmiset puhuvat. Minusta kiina on kaunis kieli kirjoitettuna. 

Oikeasti syy tuolle lainaukselle on tuo toinen lause! Lukekaapa, siinä on niin kiva poljento. 

Olen kyllä joutunut tänään puhumaan itsekseni. Jossain vaiheessa suu vaan on niin täynnä sanoja, että ne alkavat maistua pahalle. Ensin täytyy varmistaa, että jonkinmoinen kadunpätkä edessä ja takana on tyhjää. Halutessaan voi laittaa kännykän leikisti korvalle, mutta itse suosin ihan rehellistä yksinpuhelua. Jos ei oikein keksi asiaa, kannataa aloitella vaikka laulamalla jotain tuttua kappaletta. Pelkkä hyräily tai viheltely ei välttämättä auta, sanat on tärkeitä.

Kun minulla nyt on tilaisuus kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoisin, jos lähellä olisi joku, joka ymmärtäisi.. Hui kamala miten paljon sitä valittaisi! Olisin toistanut kymmeniä kertoja tänään, että minulla on kylmä. Olisin ollut vähän väliä nälkäinen ja takkikin haisee. Ja kyllä, se sattui kun kaaduin sillä tuhannen tuolilla. Vasempaan kantapäähän tuli haava mutta viimeiset laastarit käytettiin joulukuusen koristeluun. Silta on ruma.

Mutta olisin minä sanonut muutakin. Minä viihdyn täällä ja minun on hyvä olla. Nukuin kuudentoista (16) tunnin yöunet paksun untuvapeiton alla ja kävelin maisemassa, josta olin aiemmin nähnyt vain kuvan. Olenpa minä nuori. Kuuntelin ihan oikeasti sydäntäni ja tulin Taipeihin, ja nyt minä olen täällä ja kuulen ehkä vielä vähän paremmin. 

Ps. Kyllä täällä osataan englantiakin puhua! Toinen eilisistä bussikuskeistakin osasi sanoa dont wolii. Eikä minua huolestuta mikään!