Meille paistaa aurinko: 2013

Aika kertoa meijan mahtavasta ensimmaisesta viikosta Indonesiassa. Oltiin vietetty taas yks vasyny yo lentokentalla Malesian Penangilla ja kun seuraavana paivana paastiin Medanissa ettimaan seuraavaa kulkupelia ni valittiinki sitten taas se kallein ja helpoin vaihtoehto. Meille lupailtiin maisemapysahyksia ja lounastaukoja mutta oltiin niin poikki, ettei jaksettu hyodyntaa naita mahollisuuksia vaan huristeltiin suorinta tieta (ei olla varmaan ikina menty nain mutkikasta tieta heh) perille Lake Toban satamaan.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, paastiin satamasta edelleen Samosirin saarelle Tuktukin kylaan, josta saatiin onneksemme heti yopaikka mukavasta guesthousesta. Libertaa voidaan kylla suositella kaikille, sielta sai hyvaa ruokaa ja kaikki oli mukavia! Ja meijan sydamet vei myos yks pikkunen Esko-koira. :D Tykattiin tosta paikasta niin paljon, etta ei meita ees paljoa hairinny, etta meijan oman batakkitalon vessassa oli ponton paikalla pelkka reika ja valilla kampassa vieraili ties mita otokoita. Saatiin kuitenki nukkua siskonpedissa ylaparvella ja meilla oli lamminvesisuihkuki.

Mutta taa Samosirin saari oli ihan uskomattoman kaunis paikka! Ihan ekana paivana lahettiin Matildan kans jollekin venereissulle, jonka oli jarjestany muut suomalaiset, ketka oli tullu saarelle jo aiemmin. Siela oli kuulema satanu aika paljon ennen meijan tuloa, mutta just tuona venereissupaivana oli tosi hyva ilma! Aurinko paisto ihan koko ajan, otettiin aurinkoa ja kerranki ei ollu liian paahtavan kuuma. Kaytiin myos uimassa yhella vesiputouksella ja oli outoa, kun vesi ei ollu suolasta! Mutta tuo paiva jotenki alotti jo kivasti ton viikon, vaikka aamulla ei ois jaksanu eilisen paivan rankan matkustamisen takia herata. Oltiin kuultu, etta kannattaa vuokrata skootterit ja lahtea niilla kiertelemaan saarta ja kaymaan eri kylissa, joten seuraavana paivana mentiin ja vuokrattiin ne viikoks. Neuvoteltiin hinnasta jonkun aikaa ja saatiin lopulta ne kayttoon ihan meille sopivalla hinnalla. Meilta vaatii viela harjottelua tinkiminen, kun ei oikeen ikina uskalleta! Mutta siis heti alkuviikosta innostuttiin ja kierrettiin koko saari, jonka ymparysmitta on vissiin joku 130km ja siihen meni niilla mutkasilla ja kuoppasilla teilla ihan koko paiva. Mutta nahtiin ihan sairaan hienoja maisemia ja tavattiin hauskoja ihmisia! Kaikki riisipellot ja ihmiset niilla toissa oli oikeasti niin karu ja kaunis naky, etta niita ois voinu kuvata ja kattoa paivakausia. Ei kuitenkaa viititty kauheasti pysahella, ku matkaa oli niin paljon ja pimealla ajo ei ollu niilla kukkuloilla mitenkaan sairaan helppoa. Varsinkaan, jos skootterissa ei toimi valot. :D
Yks paiva ajeltiin piknikille yhen vuoren huipulle, otettiin aurinkoa ja syotiin. Naitten jalkeen aateltiin, etta urheillaan ja otetaan lenttispelit yhella kentalla siina vuoren huipulla, mutta ei menny kauaakaan, ku saatiin seuraks kolmekymmenta kiljuvaa lasta. Niilla loppu just jotku paivakerhoharjotukset kirkossa, eika sen jalkeen meijan omista peleista tullu enaa mitaan. Mutta eihan se haitannu, vaan oli ihana naha niin paljon nauravia ja riemastuneita ilmeita, kun peli onnistu tai pallo lens yhtakkia lehman lantakasaan. Lopetettiin pelaaminen vahan ennen pimeaa ja annettiin meijan pallo yhille vanhemmille ja ne kutsu meijat sitte viela kahville niitten kotiin. Olihan se hassu tilanne, kun istutaan hamarassa mokissa parin mummon ja yhen perheen kans, eika oikeen pystyta keskustelemaan mitaan, kun yhteista kielta ei oo. Mutta siela me horpittiin kahvia ja ihmeteltiin, etta miten kaikki vaan voi olla niin ystavallisia meille! Voisko tammosta tapahtua ikina Suomessa?

Aateltiin eka, etta oltais oltu jouluki tuola Samosirilla, ku tykattiin sen Suomi-kesa fiiliksesta niin, mutta lahettiin kuitenki sitte viikon jalkeen matkustamaan taas 20 tunnin matka bussilla Banda Acehiin. Joulu vietettiin sukellellen Pulau wehilla, josta postausta myohemmin. Seuraavaks kuvia, toivottavasti ne valittaa yhtaan ton paikan ihmeellisyytta. Niita on nyt paljon, kun kerrankin tuli oikeen kannettua kameraa mukana.

Nyt istutaan Banda Acehin lentokentalla ja takana on taas parin tunnin younet, ku eilen ei maltettu menna nukkumaan ja lautta lahti niin aikasin, mutta hyvilla mielin lahetaan uudeks vuodeks Singaporeen. :)

Penangilla istuttiin ja ootettiin monta pitkaa paivaa kavereita saapuviksi seuraksemme reissuumme. Saatiin poijat samalle saarelle sunnuntai-iltana mukanaan paketillinen ruisleipaa ja simona karkkaisenkarkkeja. Seuraavana paivana lahettiin aamuvarhaisella kohti lauttaterminaalia, josta paastiin lankaville. Haluttiin paasta Gecko guesthouseen, joten kalliin aamupalalounaan jalkeen hypattiin ramisevaan minibussitaksiin. Saavuttiin keskelle peltoja ja saunoja ja ihmeteltiin missa ollaan, mutta taksikuski osas lohduttaa biitsin olevan kolmen minuutin kavelymatkan paassa Geckolta. Viikon ajan kotinamme toiminut liskopaikka oli taynna kissoja ja muita mukavia reppureissaajia, joihin ei kylla jaksettu tutustua (oma seura paras seura).

5/7 osaa viikosta satoi vetta, mutta oltiin poikien ansiosta aktiivisia eika maattu koko viikkoa tekosyitten varjolla neljan seinan sisalla. Kaytiin kattomassa krokotiileja farmilla ja loyty pari isoa rotvaletta, mutta ois ollu kivempi tormata niihin luonnossa, kun siela betoniviidakossa. Nakoalahissilla kaytiin myos kattomassa maisemia ylhaalta ja olihan se kokemus monen tunnin odottelemisen jalkeen, vaikka Annea ja Elisaa vahan jannitti ja Henkkaa ei saatu houkuteltua ees yrittamaan. Harmiksemme sattu vaan sairaan sumunen paiva, joten hissin ikkunoitten lapi nahtiin vaan vesipisaroita ja harsomainen maisema. Mutta onneks on keksitty mielikuvitus! Samaisen viikon aikana ehittiin me (Anni ja Elisa) ja Konsta vuokrata skootterit ja ajella niilla moottoriteita ja muita teita pitkin yhelle hienolle vesiputouspaikalle. Oikeastaan lahettiin alunperin ettimaan postia, etta oltais saatu meijan jo melkeen kuukauden paivat mukana reissanneet joulukortit postiin, mutta eihan me tietenkaan mitaan postia loydetty. Nyt on onneks hartioilta taakka keventyny, kun saatiin ne kortit vihdoin postiin taalla Indonesiassa ja ne on toivottavasti matkalla sinne Suomeen. Mutta vesiputtoukset oli sairaan uppeet, ehka vahan pelotti, etta jos siela metassa on iilimatoja, mutta ei niita ollu ja me oltiin hyvalla tuulella. Oli se mukavaa ajella auringonlaskun aikaan malesialaisessa iltaruuhkassa, kattoa natin varista taivasta ja kuunnella Elisan laulavan joululauluja takapenkilla. Itsenaisyyspaivana me maattiin rannalla, ei huoneessa vasta ku illalla linnanjuhlien aikaan, ja pelattiin meduusoja ja pelattiin palloa.

Viimenen viikkomme Malesiassa olikin siis oikeen toimintaa taynna ja oli huippua saaha vierailevia shanghaintahtia joukkoomme! Myo ollaan nyt oltu puolitoistaviikkoa Indonesian auringon alla Sumatran saarella ja yritetty ymmartaa paikallista elamanmenoa. Polvet ja olkapaat piilossa ollaan paineltu kolmenkympin heltheella, kylla naa paikalliset naiset on vaan aika sisseja. Banda Acehista kiitos ja kiitos. Anni kiittaa ja Elisakin kiittaa.