Meille paistaa aurinko: Langkawiviikko

Penangilla istuttiin ja ootettiin monta pitkaa paivaa kavereita saapuviksi seuraksemme reissuumme. Saatiin poijat samalle saarelle sunnuntai-iltana mukanaan paketillinen ruisleipaa ja simona karkkaisenkarkkeja. Seuraavana paivana lahettiin aamuvarhaisella kohti lauttaterminaalia, josta paastiin lankaville. Haluttiin paasta Gecko guesthouseen, joten kalliin aamupalalounaan jalkeen hypattiin ramisevaan minibussitaksiin. Saavuttiin keskelle peltoja ja saunoja ja ihmeteltiin missa ollaan, mutta taksikuski osas lohduttaa biitsin olevan kolmen minuutin kavelymatkan paassa Geckolta. Viikon ajan kotinamme toiminut liskopaikka oli taynna kissoja ja muita mukavia reppureissaajia, joihin ei kylla jaksettu tutustua (oma seura paras seura).

5/7 osaa viikosta satoi vetta, mutta oltiin poikien ansiosta aktiivisia eika maattu koko viikkoa tekosyitten varjolla neljan seinan sisalla. Kaytiin kattomassa krokotiileja farmilla ja loyty pari isoa rotvaletta, mutta ois ollu kivempi tormata niihin luonnossa, kun siela betoniviidakossa. Nakoalahissilla kaytiin myos kattomassa maisemia ylhaalta ja olihan se kokemus monen tunnin odottelemisen jalkeen, vaikka Annea ja Elisaa vahan jannitti ja Henkkaa ei saatu houkuteltua ees yrittamaan. Harmiksemme sattu vaan sairaan sumunen paiva, joten hissin ikkunoitten lapi nahtiin vaan vesipisaroita ja harsomainen maisema. Mutta onneks on keksitty mielikuvitus! Samaisen viikon aikana ehittiin me (Anni ja Elisa) ja Konsta vuokrata skootterit ja ajella niilla moottoriteita ja muita teita pitkin yhelle hienolle vesiputouspaikalle. Oikeastaan lahettiin alunperin ettimaan postia, etta oltais saatu meijan jo melkeen kuukauden paivat mukana reissanneet joulukortit postiin, mutta eihan me tietenkaan mitaan postia loydetty. Nyt on onneks hartioilta taakka keventyny, kun saatiin ne kortit vihdoin postiin taalla Indonesiassa ja ne on toivottavasti matkalla sinne Suomeen. Mutta vesiputtoukset oli sairaan uppeet, ehka vahan pelotti, etta jos siela metassa on iilimatoja, mutta ei niita ollu ja me oltiin hyvalla tuulella. Oli se mukavaa ajella auringonlaskun aikaan malesialaisessa iltaruuhkassa, kattoa natin varista taivasta ja kuunnella Elisan laulavan joululauluja takapenkilla. Itsenaisyyspaivana me maattiin rannalla, ei huoneessa vasta ku illalla linnanjuhlien aikaan, ja pelattiin meduusoja ja pelattiin palloa.

Viimenen viikkomme Malesiassa olikin siis oikeen toimintaa taynna ja oli huippua saaha vierailevia shanghaintahtia joukkoomme! Myo ollaan nyt oltu puolitoistaviikkoa Indonesian auringon alla Sumatran saarella ja yritetty ymmartaa paikallista elamanmenoa. Polvet ja olkapaat piilossa ollaan paineltu kolmenkympin heltheella, kylla naa paikalliset naiset on vaan aika sisseja. Banda Acehista kiitos ja kiitos. Anni kiittaa ja Elisakin kiittaa.